fin: ylimaaraista prosessointiaikaa

nettiaddiktion vieroitusoireet ilmenevat hassuin tavoin. kun en yhtakkia olekaan turruttanut paaparkaani tata helvetin ruutua tuijottaen, niin olen huomannut ajattelevani asioita enemman. eittamatta liikaa.

eniten mieliparkaani on viimeaikoina askarruttanut vahitellen muotoutuva teoria tasapainosta. tiedattehan, kuinka kaikki pitemmalla aikajanalla tasoittuu harmaaksi massaksi siihen tunneskaalan keskialueelle. tiistaina lensin korkealla ja siella pysyin viela keskiviikonkin. mutta valittomasti torstaina tultiinkin sitten jo alas ja lujaa ja perjantaina oltiin niin alamaissa, ettei pahemmasta valia. siis nain lauantaina taaksepain katsoessa koko viikko on kovasti tapasainossa. tietystikin kyse on ihmissuhteista.

peli on nautinnollista ainoastaan haasteellisena. vaikka valilla sita erehtyykin haikailemaan, etta voisi olla tyytyvainen ja onnellinen hetken ilman jatkuvaa strategista suunnittelua, ei se todellisuudessa kauaa kestaisi. tunnen itseni aivan liian hyvin odottaakseni mielenkiintoni sailyvan pitkien suvantojen ohi. myrskya sen pitaa olla ja vuoristorataa.

ja lusikkakeskustelua jatkaakseni: allekirjoittaneelta lusikkaa ei loydy hanasta, jotenka harvinaista hupia se. ehkapa juuri siksi siita pitaakin muistaa nauttia silloin kun kohdalle sattuu. mutta jos ei ole varuillaan, niin lyhyt lusikkaeuforinen kokemus saattaa muuntua hyvin nopeasti moisen jatkumon uupumisen vatvomiseksi.

ihminen on masokistinen elain ja kohta taas lennetaan.