fin: avautumista ilman aivoja...

paa tyhja. siis tyypillinen lauantai.

hitto. eilinen shoppausreissu meinasi koitua yhden havainnointihairioisen kaupustelijan paan menoksi. kaveltiin perinteisessa perjantaikoomassa chrissin kanssa ympariinsa sorbettia metsastaen, kun joku kirottu rahankeraaja pysaytti meidat kysyakseen, etta "onko teilla kenties kouluikaisia lapsia?" ..."kouluikaisia lapsia"?!?

olisin varmaan kuristanut poikaparan paljain kasin, ellei chris olisi arvioinut tilannetta salaman nopeasti ja raahannut mut kadenmittaa pidemmalle ennen kuin pojan sanat lopullisesti upposi tajuntaan. nirsk.

jarkytyksen jalkeen oli pakko raahautua hedelma ja pullokaupan kautta chrissin terassille ja parannella haavoja mango-banaani-rommi-blenderdrinksujen aaressa. helpotti kuulkaas kummasti.

myohemmin jatkettiin taas tavanomaiseen tapaan pahvitonkkavalkkarilla ja rommikolalla. siina kaytiin taas kuulkaas lapi miehet ja naiset ja ihmissuhteet ja seksi ja tiesmita taikamman tarkkuudella: mitaan ei jaanyt ruopimatta. kahden epatoivoisen saatajasinkun sotkuista saisi aikaiseksi jo romaanin.

juorutaan tehokkaammin kuin keskikokoisen kylan marttakerho konsanaan. ihanaa.