fin: hemmottelusta

voi arvon dirty world, olet niin oikeassa.

hemmottelu keinuttaa minun maailmaani. isosti. mutta taysin ongelmatonta kyseinen autuus ei suinkaan ole. olen nahkaas huomannut, etta hemmottelun vastaanottaminen on kovasti houkuttelevaa ja maalaisjarjen sumentavaa.

kun suhteessa yhta osapuolta hemmotellaan, on kiusaus niin vallan melkoinen vain istua siina avosylin vastaanottamassa ilman, etta ne kultaakin kalliimmat pikku kellot siella takaraivossa soittaisivat sen "hei haloo, olisikohan aika vahan antaa takaisinkin?" savelen...

samaisen tilanteen olen lapikaynyt hemmotteluakselin molemmin puolin uudestaan ja uudestaan, mutta aina on tulos sama: jos minua hemmotellaan, niin unohdan maksaa takaisin samalla mitalla. jos mina hemmottelen, niin vallan jaan itse ilman. vasta siina vaiheessa kuin piikki suljetaan, eika selkaa yhtakkia enaa silitellakaan tauotta, heraa kohde miettimaan, etta joskos sittenkin olisi pitanyt toimia toisin. ehkapa.

eika nyt kyse ole suinkaan seksista. vaan ihan siita perinteisesta suhteen ottaa/antaa/jakaa akselista.