fin: suomalaista lihaa?

hmmm... likainen leikkipoika liputtaa kotimaisen lihan puolesta. pistipa ihan miettimaan omia makutottumuksia.

jos tassa nyt vaikka lyodaan viimeiset viisi vuotta poydalle, niin melkoisen kansainvalinen sillisalaatti siita taitaa tulla: loytyy suomalaista, venalaista, malesialaista, amerikkalaista, australialaista ja puolalaista lihaa.

hassua tosin on, etta tama ei ole ollut millaan asteella tarkoituksellista. tavatessani kiinnostavan ihmisen, ei kansallisuudella ole oikeastaan mitaan valia. hyvin paljon tuntuu olevan universaalia ja tietysti stereotypioissa on jotain peraa, mutta ehka kuitenkin haluan uskoa yksiloihin. olisikohan jako jotain 30%/30%/40%

ja hassua muuten on, etta vaikka lusikoinnin puolesta liputankin, niin ei se vaan aina ole yhta taivaallista. yhdessa lusikassa voi unohtaa ajankulun ja kadottaa itsensa paiviksi samalla kun toisessa on vain mukava olla. hyvana puolena tosin se, etta keskivertolusikoinnista ei tule vieroitusoireita.