fin: muutosnarkin tunnustuksia

varo vaan pohtii olennaisen innoittamana muutosta ja muutosvastarintaa. pistipas taas ihan miettimaan. mina kun luulen, etta oma ongelmani on oikeastaan painvastainen: olen niin kovasti paljon parempi muuttumaan ja lahtemaan, kuin pysymaan lestissani ja paikallani.

mitataan sitten uran, ihmissuhteiden tai vaikka asuinpaikan mukaan, niin kylla taidan keskivertoihmista levottomampi olla: ikaa on kaksikymmentakuusi vuotta ja meneillaan on kolmas taysin aikaisemmasta poikkeava ura. ensin olin parturi-kampaaja (joo, alkaa kysyko...) sitten graafikko ja nyt akateeminen kuvataideopiskelija. ihmissuhteisiin en tassa vaiheessa edes kajoa pintaraapaisua syvemmalle, mutta sanotaan sen verran, etta ne tarkeimmat ovat olleet kestoltaan kaikki vuoden ja kolmen vuoden valilta. tosin viimeisin sydameni valloittaja oli minun vain muutaman kuukauden johtuen lukukauden loputtua odottavasta lennosta takaisin toiselle puolelle maailmaa. merkittaviin poikiin lasken silti. ja asuinpaikkakunnissa on talla hetkella menossa seitsemas eri kaupunki ja palttiarallaa viidestoista asunto.

ehka se kultainen keskitie olisi taas tavoittelemisen arvoinen?

olennaisen lainaamat "luovan esittamisen ammattilaisen" sanat: "fyysinen paikanvaihto on edellytys inspiraatiolle ja luovuudelle" pisti ihan miettimaan, etta olisiko siina syyn poikasta omaan levottomuuteen? josko sita sittenkin olisi syvalla sisimmassaan niin Taiteilijapersoona[tm], etta ihan luonnostaan pyrkii jarjestamaan itselleen mahdollisimman otollisen maaperan luovuudelle ja luomiselle? tuskin kuitenkaan. mutta ehka tuota voi yrittaa kayttaa tekosyyna tulevaisuudessa tiukan paikan tullen...

fiilistelymusaa: ultra bra - helsinki-vantaa