fin: addiktoivaa touhua tama

no niin, nyt on sitten niin maan vietavasti kielet sekaisin, ettei tasta tule enaa yhtaan mitaan. olen tanaan alkanut selittamaan tohkeissani jotain tuiki tarkeaa selkealla suomen kielella jo kolmeen otteeseen. siis suomessahan ei sinallaan ole mitaan vikaa, mutta jostain syysta se ei vaan oikein uppoa naihin paikallisiin. skarppaa nainen!

hih, taas tuli turpaan pallon toiselta puolelta: misu taisi tulkita mukinani hieman liian ponnekkaana, vaikka sen oli toki tarkoitus olla vain ikakriisin vallassa vellovan haluan-olla-yha-nuori-ja-hehkee-raahkan saalittavaa katinaa. tai ainakin jotain alahdyksen tapaista kalikan kalauttamalta koiralta. aikaisemmat havainnot kun saivat minut hihitellen lukemaan omaa tekstiani taaksepain todeten, etta en taida ainakaan fiksummalta tai vanhemmalta haluta kuulostaa. tuore ikakriisin ilmenemismuoto siis rekisteroity.

siita puheenollen, taas totesin perinteisen torstain pre-drinkies tuokion tohinassa, etta kumman nuorekkaan lihan markkinoille sita on taalla eksynyt. paikallaolijoiden ikahaarukka oli palttiarallaa yhdeksastatoista hiukan paalle pariinkymppiin. mikas siina, nuorena pitaa kunhan vaan muistaa kikattaa parin viinilasillisen jalkeen kuin aito vaaleaverikko konsanaan ja pitaa pokka kun omaa ikaa arvaillaan siihen kahdenkympin hujakoille...